Hännänheilauksia ja tassunjälkiä

Kajaanin jäätyä tänä vuonna väliin Sallin juoksun vuoksi aloitimme näyttelyturneemme vasta Vaasan huhtikuun näyttelystä. Siellä mukana oli ainoastaan Salli, jonka viemistä tähänkään näyttelyyn hiukan aprikoin, sillä pikkukaverinsa Pulmu on syönyt tyttöraukan hiukset noin kahden sentin mittaisiksi. Ja kun lisäksi Sallin pentukarva on ilmeisesti vasta nyt vuoden iässä lähdöllään, neitokainen on todella vajavaisessa karvassa. Odotukset eivät siis todellakaan olleet korkealla, mutta odotettua paremmin kävi, sillä portugalilainen tuomari antoi Sallille tästä ensimmäisestä virallisesta näyttelystä ERI:n! Nyt kuitenkin taidamme tyttösen kanssa pitää jonkin aikaa taukoa, jotta karva ennättää kasvaa edes hiukan tuuheammaksi ennen seuraaviin koitoksiin osallistumista.

Heti kesän alussa kenneliimme saapui kasvamaan oikea ilopilleri Hopeanuolen Jelly Bean (Salli), joka on meillä sijoituksessa Hopeanuolen kennelistä. Vauveli on Lyylimme puolisisaren tytär ja luonteeltaan yhtä räväkkä kuin tätinsäkin. Selma-rukka on välillä pikkuisen kanssa ihan helisemässä, kun tuo vetää ponnarinkin säännöllisesti päästä pois. Mutta kyllä on ihana katsoa, kun neideillä on niiiin hauskaa keskenään! Vanhemmat koiratkin näyttävät hyväksyneen uuden tulokkaan, joten nyt on kennelimme yhden koiran vaje näin paikattu.

Kesän aikana olemme käyneet Selman kanssa näyttelytottumuskurssilla, mistä näyttäisi olleen selvästi hyötyä, sillä Oulun näyttelystä tytölle tuli jo ensimmäinen serti! Vaikka Selma edelleen pysähtelee näyttelykehässä silloin tällöin, se kuitenkin lähtee taas uudelleen liikkeelle eikä hyydy enää ihan kokonaan. Nyt tyttö on ansaitulla näyttelytauolla ja palaa kehiin luultavimmin lokakuussa.

Niinpä siinä sitten kävi, että Sofin ja Hetan valtataistelu äityi siihen pisteeseen, että jotain oli asialle pakko tehdä. Maskottimme Sofi-pikkuinen löysi onneksi uuden hyvän kodin vanhemman leikatun uroskoiran kaverina ja elämä kotonamme on vähitellen palautunut taas normaaleihin uomiinsa.

Tänään olimme Hetan ja Selman kanssa Kajaanin tamminäyttelyssä. Selma-pikkuinen oli kehässä niin hämillään, että laittoi jarrut pohjaan ja kieltäytyi tyystin liikkumasta. Tästä tuomari kuulosti olevan vielä esittäjääkin enemmän harmissaan! No, tulokseksi tuli sitten EVA, kun liikkumattoman koiran liikkeitä ei pysty arviomaan sitten millään. Saimme kuitenkin kotiinviemisiksi kirjallisen arvostelun, missä mitään muuta negatiivista ei ollut kuin tämä liikkumattomuus. Joten harjoitusta, harjoitusta ja taas harjoitusta tähän ilmeisesti vain nyt tarvitaan. Onneksi Heta kuitenkin oli oma pirteä itsensä, mikä tuotti ihan mukavan tuloksen (NUO ERI ja SA).

Tänään kävimme Lyylin ja Hetan kanssa Iisalmen näyttelyssä. Ilma oli kuuma ja päivä pitkä, mutta reissu oli lopulta yllättävän onnistunut. Lyyli sai EH:n, mutta Heta sen sijaan ylitti kaikki odotuksemme ja sai ensimmäisen sertinsä sekä oli vastakkaisen sukupuolen paras. Vieläkin täällä ollaan koirien kanssa ihan onnesta pökerryksissä.

Uusimmat kommentit

09.02 | 21:16

Hei! Cotonin pentu kiinnostaisi kovasti. Onko teillä jo varauslista täynnä?

...
21.01 | 15:36

Hei! Voi että on suloisia palleroita:) Vieläkö sinulla on pentuja varattavissa?

...
21.11 | 08:58

Hei Mirjami, nyt varmistui että pentuja on tulossa.

...
06.09 | 20:03

ihania palleroita,,,,aion hankkia tällaisen söpöläisen.
ilmoitatko kun pienet suunnitteilla ja varattavissa.

...